Kylläpä iski vilu ulkona vaikka pakkasta vaan pari astetta vasta. Emma oli kyllä huomattavasti tyytyväisempi pihalla, kun pari päivää sitten loskakelissä. Tyttö ei tykkää yhtään jos sataa ja turkki kastuu. mennään korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Tessu ei taas keleistä oo ollu koskaan moksiskaan. sama se vaikka myrskyäisi taivaalta kissoja (?)meijän paapa menee yhtä riemuissaan ulos. joskus tuntuu että se oikein intoutuu kovista tuulen puuskista ja lumipyrystä.

Kohta on muuten aika ruveta vahaamaan emman tassuja ahkerasti. ostin nimittäin sellasta tassuvahaa apteekista, kun viimetalvena emmun anturat rikkoutui pakkasilla. koirapuistossa alko verta valumaan ja sitten niitä rasvattiin, putsattiin ja sidottiin. tehtiin sukista töppösiä jne pari kuukautta. ei oo mukavaa hommaa. tämän tassuvahan pitäis nyt jotenki suojata. tiiä sitten.. ohjeessa lukee kyllä ennen joka ulosmenoa, että on melkosen työläs homma, mut kaipa tuo sen kääreitten laittamisen voittais? ja eipä sitä tartte ku pakkasilla..ekaa kertaa taidan sit toivoa että pysyis vaan plussan puolella talven..hah. mistähän johtuu ettei Tessulla oo hajonnu anturat koskaan..tai eipä tuu äkkiseltään muitakaan koiria mieleen? herkkänahkainen tyttö. Nyt on vaivannu hot spottikin taas. ihottuma massussa siis.

tuo tassuvaha käy myös hierontaan jos anturat on hallkeilleet ja karheat.mitä ne emmalla on. Keksin alkaa kokeilla tuota koira hierontaa, kun luin että se voi auttaa arkaa koiraa rohkaistumaan ja rentoutumaan. Emma tykkääkin ihan tajuttomasti kun se jalkoja hieroo.ihan niinku jotkut ihmiset pitää.(ite en voi sietää ku kutian niin saakelisti jalkapohjista)Emma laittaa silmät kiinni ja pötköttelee kaikessa rauhassa. Kirjastosta löysin koirahierontakirjan, mutta jotenki niitä otteita oli hankala kuvista katsoa.ois joku video aiheesta vaikka?huomasin että tuosta hieronnasta voi tehdä mukavan rentouttavan hetken itselleenkin samalla.kynttilät palamaan vaan, hauva pötkälleen ja sitte rentoudutaan yhdessä.hyvää aikaa pysähtyä arkisen tohinan keskellä.Huomasin muuten yks päivä että täällä tampereella on oikein koirahieronta liike. jossa siis on hierontaa tarjolla ja jotain tarvikkeita. pitäis joskus poiketa siinä! mut nyt vois juoda kupin teetä ja tuijotella vaikka tv:tä tai jotain seiniä...väsyttää.typerä samsung kun en saa siirrettyä siitä uusia valokuvia tietokoneelle.grrrrrrrr..

..On seurata rakkaan ystävänsä vanhenemista, tietäen ettei vuosista ole enää monta jäljellä..

Koiran elämä on niin nopea tempoista, kun vanhuus alkaa se tuleekin yllättäen ja nopeasti. Pieni harmaa kohta ystävän kuonossa leviää yllättävän nopeasti koko kuonoon ja pian koko päähän. Sitten tulee vaivoja. Tessu on ikäisekseen todella hyvä kuntoinen, mutta tänä vuonna sen on tajunnut että luopumiseen ei ehkä ole kauan aikaa. tai ehkä on. ei koskaan tiedä. Ensimmäinen vaiva tuli viime talvena. Silmätulehdus,joka johtuu silmien kyynelnesteen vähentymisestä. Sitten huolestuimme vaikeasta ulostamisesta ja syy selvisi myöhemmin keväällä. Tyrä pepussa. tehtiin hätä kastraatio ja nyt joka aterialla duphalacia ja lesettä ruoan sekaan jotta vatsa toimisi.

Eilen istuessani sohvalla Tessua rapsutellen, käteni osui johonkin kovaan niskassa. Sormenpään kokoinen patti..Kyseessä voi toki olla rasvapattikin, jollainen pojulle ilmaantui vuosia sitten kainaloon, mutta kun ikää on jo 12 vuotta, pelottaa. Asia täytyy tarkastaa eläinlääkärillä mahdollisimman pian.

Nämä koirat on mulle kuin mun lapsia.(Oikeita ihmislapsia mulle tuskin koskaan tuleekaan.Olen onnellinen “koira- äitinä“) Jokatapauksessa rakastan niitä kuin lapsiani ja ne on mulle todella, todella tärkeitä!! Töissä ollessani olen huolissani ,miten kotona pärjäillään ja ovella, kotiin tultuani olen jälleennäkemisestä iloissani kuten koiratkin. Olen miettinyt miten raskaasti tulen ottamaan sen kun Tessusta aika jättää. Toivottavasti siihen on vielä vuosia!!!Luulen että koskee yhtäpaljon kuin jos olisi menettänyt kenet vaan rakkaan ystävänsä. Kyllä sitä vaan yli 10 vuodessa kiintyy liikaa.

Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka eivät huolehdi lemmikeistään hyvin. Ihmisiä jotka eivät kykene tuntemaan empatiaa esim. sairasta karvaista ystäväänsä kohtaan. Tai käytä ulkona tarpeeksi usein. jumaliste sehän on maailman karmein tunne ku rakko on täysi eikä pääse tarpeilleen!!! tai miksi jotkut ottaa koiran kuin esineen, pihan koristeeksi koppiin, välittämättä siitä sen enempää? Eläin on tunteva olento ja siitä on otettava vastuu ja pidettävä huolta! Koira on älykäs, kykenee ajattelemaan, tuntemaan iloa ja surua jollain tapaa. Ehkä emme edes tiedä kaikkea mitä niiden päässä voi liikkua..

kun koittaa saada nettitikkua toimimaan liian kauan, jotta pääsis johonkin ja sitten kun se lopulta toimii, pää tyhjenee..

tai sitten tuli tyhjennettyä päätä liikaa viikonloppuna, oltiin 30v pileissä viikonloppuna. emma neito oli mukana.tessu paapa piti jättää miehen vanhemmille hoitoon, kun tultiin siihen tulokseen ettei paapa jaksa enää meteliä ja hälyä. kovaa shokkihoitoa se taisi myös olla Emmalle. Emma kun on tottunut että meillä käy yksi tai kaksi ihmistä kerrallaan.ei tuu mitään rymy pippaloita enää järjesteltyä. Nyt paikalla oli kaverin luona parhaillaan se 10 henkilöä.nii ja 3 koiraa, nii olihan tossa hulinaa.

Emma oli aika ujona neitinä ja seuraili lähinnä minua.eikä oikein uskaltanut kun vähän haistaa ihmisiä.Pitäähän emmaa viedä paikkoihin ja ihmisten luo jotta tottuis paremmin, mut tiedä sitten kun ei meillä normaalia tällanen meno oo.ollaan jo liian vanhoja :D tullu joskus bileiltyä riittävästi.joo mut hyvin reissu meni nyt siltä osin ettei tyttö ollu ihan lukossa ja paniikissa kumminkaan.huomaa muuten miten ihmisten omakin käytös vaikuttaa siihen miten epäilyttävänä koira pitää..no sehän on selvää että ku naapurin mustalaistyttö juoksi kauhuissaan pakoon kellariin kun satuttiin rappuun, oli se murahtamisen arvoista.jotkut ei vaan tajua että ne itse aiheuttaa koirassa kummastusta.siis näin koira ns.haistaa pelon.mutta kun emma alku-illan oli varovaisen nihkeästi haistellut ihmisiä ja päättänyt perääntyä joka kerta, tuli lopulta ovesta sellanen ihminen jonka eteen saattoi kellahtaa luottavaisemmin! yksi reipas kaveri siis löytyi, kuka empimättä kipaisi silittelemään, rapsuttelemaan ja kehumaan.ja ohhoh emmalla ei ollutkaan hätää mihinkään...että mitä tästä opimme..no en nyt tarkota että suinpäin pitäis rynniä tuntemattoman koiran kimppuun rapsuttelemaan ja lässyttelemään, mutta epävarmuus tekee epävarmaksi!

Tänään iltapäivällä, kun oli käyty kauniin värikkäässä luonnossa nakertelemassa keppejä, haukkumassa oravat ja naapurin koira, välähti jostain mieleen, että voisin opettaa koirille "anna suukko" -käskyn. Aloitin sitten Tessu paapan kanssa, mutta huonolla menestyksellä! Tessu on aina ollut vähän sellanen "mua et kyllä tuu liian lähelle"-koira. Ei siis mikään halittava ja sylissä pidettävä. Tessu haluaa pitää pienen etäisyyden useimmiten. Joskus iskee sitte sen verran halipula että tullaan sohvalle kainaloon, mutta vaan jos vanha herra itse tahtoo ja tulee. Eipä siinä mitään, mutta eipä sitten Tessua yllättäen hirveesti miellyttänyt tämä "anna suukko"- leikki. pientä irvisystä tuli kun koitin suukko -käskyn kanssa pussata kuononpäähän.

Emma istui vieressä kuola valuen.(palkkiona  mulla tietty oli raksuja kädessä) ilmeisen hyvin tyttö seurasi sitten meidän touhua! Nimittäin melkoisena yllätyksenä sain ensimmäisestä "suukko" -pyynnöstä pienen nätin lipaisun huulilleni. sehän on perhana fiksu otus!!!! mulle ainakin oli uutta, että koira oppii seuraamalla toisen koiran opetusta! varsinkin kun se toinen ei innostunut yhtään asiasta Emma varmaan siinä katsellessaan tuumi ,että " hitto tuo on pöljä!!! eihän se raksuja tuollei saa irvistelemällä!"

Emma on aina ottanut kyllä paljon mallia Tessusta, noin niinkun muuten. Esim. jos tessu menee moikkaamaan vieraita niin Emmakin sitten uskaltaa( yrittää ainakin.) ja kaikkee tällasia pikkujuttuja. Varmaankin se johtuu Emman epävarmuudesta, että tarvii vähän kattoa toisen esimerkkiä..hmm..en kyllä väitä että Tessu ois paras mahdollinen esimerkki aina. mutta hyvä jos tuo tytölle turvaa.